Yksi ihmisen tiedostamattomista mutta vahvoista tuntemuksista on hiljainen kateus, sitä on yleensä lähes mahdoton havaita itse ja sitä esiintyy ihmisillä, jotka eivät muuten ole kateellisia tai kaunaisia luonteeltaan. Kanssaihmisten on sitä vaikea havaita sillä se piiloutuu ystävällisyyden ja hymyn taakse. Tunne tulee kun henkilö näkee toisen elävän kuten hän itse haluaisi elää, vapaana, omana itsenään ja vapaana päättämään asioistaan ja ajattelemaan ilman rajoja sekä kyseenalaistamaan kuulemaansa ja oppimaansa. Kun hiljaisen kateuden riivaama ihminen näkee toiset kokeilemassa osaamistaan aina rajoille asti tai hyppäämässä ulos rutiinien oravanpyörästä ja rutiinien tylsityttämästä, normien rasittamasta elämästä alkaa hän keksiä tekosyitä sille miksi ei itse ole uskaltanut kyseenalaistaa normeja, kuulemaansa tai oppimaansa. Hänestä on tullut hyväksyjä.
Hiljainen kateus syntyy siitä, että kateuden kohde, uskaltaja, on tietämättään vapudellaan ja omilla vapailla valinnoillaan loukannut toista, joka ei uskalla olla oma itsensä, eikä uskalla kyseenalaistaa mitään kuulemaansa tai oppimaansa vaan korvaa kyseenalaistamisen väittämällä, että uskaltaja on epärealistinen, vastuuton tai kylähullu. Näin siitäkin huolimatta, että hän itse haluaisi uskaltaa mutta on vaihtanut vapautensa turvallisuudentunteeseen, joka on yleensä valheellinen sillä alistuvan henkilön kohtalo on aina palvelijan tai hyväksikäytettävän osa.
Yhteiskunnassa pieni valtaeliitti käyttää näitä hyväksyjiä omien tavoitteidensa toteuttamiseen, hyväksyjistä on tullut näyttelijöitä, jotka saavat suorituksistaan palkaksi näennäisen turvallisuuden tunteen ja huonon korvauksen. Hiljainen kateus ja valittu hyväksyjän rooli on heidät passivoinut. Valittu rooli pitää heidät pitää heidät erossa uskaltajista, näin ollen tieto ja ajatukset eivät kulje näiden kahden ryhmän välillä. Tämä tietenkin sopii valtaeliitille oikein hyvin, uskaltajat eivät pääse kutsumaan hyväksyjiä joukkoonsa, niin kauan kuin hyväksyjät ovat valtaosa kansalaisista ei valtaeliitti reagoi asiaan kovinkaan paljon. Kun tämä asetelma on muuttumassa alkaa valtaeliitin raivokas propaganda uskaltajia vastaan. Suomessa olemme tässä tilanteessa juuri nyt, tietoisuus todellisesta tilanteestamme alkaa valjeta kansalaisille.
Kyse ei ole ainoastaan poliittisesta katsantokannasta, vaan vapaudesta elää oman tahtonsa ja arvomaailmansa mukaan sekä olla oma itsensä. Kansalaisille asia kuitenkin kerrotaan valtaeliitin toimesta aivan päinvastoin, vapautena tarjotaan pakotettua yliliberaaliutta, joka nimetään vapaudeksi vaikka siinä on tarkkaan määritellyt mielipiteet ja rajat, joiden mukaan tulee elää. Tulokset on jo nähtävissä, nämä ns. “onneliset ja vapaat” ovat mielialalääkkeiden suurkuluttajia sekä jo nuorena vakavasti mielenterveysongelmaisia. Tästäkin huolimatta yliliberaalit vallanpitäjät eivät suvaitse kritiikkiä omasta agendastaan, vaikka mikään yhteiskunnan normi tai moraalisääntö ei ole oikea sääntö ellei se kestä kritiikkiä, kritiikkikiellossa oleva sääntö on pakottamista ja diktatuuria. Heidän asemaansa pitää yllä hyväksyjien suuri joukko, joka ei puutu tähän yhteiskunnan vakavaan ongelmaan. Kuten sanotaan “Vaarallisia eivät ole sotarikolliset vaan ne jotka katsovat muualle kun sotarikokset tapahtuvat”.
Tiedotuksen lisäksi meidän Suomen kansalaisten tulee antaa arkielämän suurille ja pienille asioille merkitysiä, ne ovat ihmisen arvomaailman ns. “rakennuspalikoita”. Liian usein olemme lykänneet tässä asiassa aktivoitumisen tuonnemmaksi, mutta nyt tulisi ymmärtää, että tämä “tuonnemmaksi” on jo ohitettu monta kertaa ja olemme kuilun reunalla kun vapautemme ajatteluun ja omiin päätöksiin on meiltä viety.
Nyt yhteiskuntamme tarjoaa meille orjuuden vapautena, pakkoliberalismin yksilön oikeutena päättää omista asioistaan ja yhden totuuden median sananvapautena.
On aika liittyä Uskaltajiin ja palauttaa entinen vapaa ja kukoistava kotimaamme.
Peter Kreisler 12.6.2025