Vuonna 1994 Suomessa järjestettiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä, joka oli neuvoa antava äänestys. Tällä nimityksellä annettiin vaikutelma siitä, että äänestyksen tulos ei ole sitova, kuten asia todellisuudessa olikin. Samoin nimitys antoi kuvan asiasta joka ei ole kovin merkittävä, tämä vaikutelma oli täysin väärä, kysymys oli Suomen tulevaisuudesta.
Kun vielä huomioidaan, että Suomi liittyi Euroopan unioniin 1.1.1995, oli päätös Maastrichtin sopimuksen kaltaisen unionin jäsenyydestä. Tuolloin sopimuksesta ei tiedotettu kovinkaan paljon ja kansan käsitykset muokattiin median avulla näkemään unioni Suomen pelastajana ja liittona, jonka ulkopuolella ei ole mahdollista menestyä.
EU-jäsenyydestä kerrottiin vain myönteisiä asioita ja kansalle annettu kuva oli lähinnä kuin EEC-jäsenyys pienin lisäyksin, käytännössä jäsenyys kuitenkin perustui sanatarkasti 7.2.1992 allekirjoitetun ja 1.3.1993 voimaan tulleen Maastrichtin sopimukseen, jolla oli ns. “kylvetty liittovaltion siemen” sillä se määritteli jäsenvaltioiden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä yhteistyön oikeus- ja sisäasioissa.
Maastrichtin sopimuksen korvasi Amsterdamin sopimus, joka allekirjoitettiin2.10.1997 ja astui voimaan 1.5.1999, Amsterdamin sopimus määritteli lähinnä EU-kansalaisuuden ja sen tuomat perusoikeudet sekä vahvisti EU:n keskushallinnon asemaa ja määritteli unionin yhteisiä ulkosuhteita ja kriisinhallintaa koskevia velvoitteita.
Amsterdamin sopimuksen korvasi 26.2.2001 allekirjoitettu Nizzan sopimus, joka astui voimaan 1.2.2003, sopimus antoi Euroopan parlamentille lisää valtaa jäsenmaiden lainsäädännön laatimisessa sekä jäsenmaiden toimien valvonnassa. Sopimuksen yhteydessä tehtiin päätöksiä uusien jäsenmaiden hyväksymisestä. Sopimuksen ehtojen neuvottelu oli hyvin riitaista, erityisesti Ranskan ja Saksan välillä, Saksan halutessa johtaa Euroopan unionia.
Nizzan sopimuksen korvasi Lissabonin sopimus, joka allekirjoitettiin 13.12.2007 ja astui voimaan 1.12.2009. Sopimus teki Eurooppa-neuvostosta virallisen toimielimen, antaen keskushallinnolle lisää päätäntävaltaa. 23.6.2007 Eurooppa-neuvosto aloitti hallitustenvälisen konferenssin valmistelemaan Euroopan yhteistä perustuslakia, joka kuitenkin korvautui Lissabonin sopimuksella koska sen ratifiointia ei useimmissa jäsenmaissa tehty. Juuri tästä syystä on Lissabonin sopimukseen lukuisia kertoja tehty lisäyksiä, joilla sen kattavuutta on lisätty perustuslain suuntaan.
Jokainen uusi sopimus vei jäsenvaltioita lähemmäs keskusjohdettua liittovaltiota, yhdestäkään uudesta sopimuksesta ei järjestetty kansanäänestystä. Maastrichtin sopimuksen astuessa voimaan oli Suomi jo euroopan rahaliitossa, joka toi Euroopan keskushallinnolle lisää mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen talouspolitiikkaan Euroopan keskuspankin kautta.
Nyt meille kaikille on selvinnyt mistä todellisuudessa on kyse, Euroopan unioni on jo nyt liittovaltio jossa olemme vain nettomaksaja sekä hyödynnettävä reuna-alue. Asiaan tuo toisen ulottuvuuden Suomen Nato jäsenyys, sillä Yhdysvaltain vetäytyessä Naton suurimman jäsenen ja johtajan roolista, on Euroopan unionin ja Naton raja hämärtynyt. Tämä on johtanut siihen, että Euroopan unioni on muuttunut yhä enemmän sotilaalliseksi liitoksi ja vaikuttajaksi. Lainkaan puuttumatta Ukrainan sodan syihin, totean vain, että unionin aktiivinen politiikka on käytännössä tehnyt Suomesta Venäjän vihollisen, tämä on absurdia sillä Suomi ei ole mitenkään vaikuttanut sodan alkamiseen tai ollut sen osapuoli.
Seurattuani Euroopan unionin kehitystä näen sen vaiheittaisena, ensin kyseessä oli sopimuksellinen yhteisö, joka oli EEC-sopimus laajennettuna, seuraava vaihe oli keskusjohdettu diktatuuri joka nyt on johtanut liki dystopiaan. Kaikki lupaukset edullisista hinnoista, elämän helppoudesta, taloudellisesta vakaudesta ja poliittisesta vakaudesta tuntuvat tänä päivänä lähinnä kieroutuneelta huumorilta.
Lopputulemuksena totean, että menetimme oman päätäntävaltamme, saimme maksajan roolin, talouden katastrofin, poliittisen epävarmuuden ja köyhtymisen kierteen. Kuvaavaa on se, että nykyisin Espanjan kansalaiset ovat keskimäärin vauraampia kuin suomalaiset.
Meille oikea järjestelmä on se jossa jo olimme, eli UKK:n ajan Suomi, tarkkaan rajattu demokratia, jonka ulkopuolella oli perustuslaki, jota ei voinut rikkoa tai muuttaa.
Päättäjämme unohtivat, että demokratia vaatii toimiakseen vahvan perustuslain jota ei voi muuttaa, EU-Suomessa perustuslakia on muuteltu ja rikottu useita kertoja.
Peter Kreisler