Suomen nykyinen erittäin huono taloudellinen tilanne on seurausta pitkällä aikavälillä toteutetusta politiikasta ja sen mukaisista poliittisista päätöksistä.
Ratkaiseva käänne ja päätös Suomen viemisestä mukaan ylikansalliseen päätöksentekoon tehtiin 1980-luvun loppupuolella.
Näistä päätöksistä alkoi yhden maailman vauraimman maan – Suomen – alasajo. Tätä politiikkaa voidaan kutsua globalistiseksi tai federalistiseksi politiikaksi, jossa päätösvaltaa on viety ja viedään yhä suuremmassa määrin kansalaisilta entistä kauemmaksi – ja lopulta epädemokraattiset ulkomaiset tahot tekevät päätöksiä puolestamme.
Selvää on, että kyseessä on tiettyjen pääomapiirien hanke, jossa kansalaisten etu, menestyminen ja oikeudet jätetään taka-alalle – poliitikot toimivat näiden asioiden toteuttajina.
GLOBALISTISTEN PÄÄTÖSTEN KARU HISTORIA
Ensimmäinen EU-jäsenyyteen tähtäävä kohtalokas päätös tehtiin vuonna 1987, jolloin rahahanat vapautettiin ja yrityksille tarjottiin ”edullisia ja turvallisia” valuuttalainoja.
Miksi tämä päätös rahahanojen vapauttamisesta tehtiin? Poliittinen eliittimme oli päättänyt viedä Suomen keinolla millä hyvänsä EU:n jäseneksi ja tähän EU-prosessiin liittyi pääomien liikkuvuuden vapauttaminen.
Yhdeksännen luokan peruskoulun talousopin kirjassa oli tuotu esille kansantalouden keskeinen periaate, että nousukaudella rahansaantia kiristetään ja vastaavasti talouden laskukaudella rahansaantia helpotetaan.
Tällä useiden talousoppien keskeisellä kansantalousopilla oli aikaisemmin säädelty kansantalouttamme hallitusti ja se johti maamme vaurastumiseen.
Mitä tekivät eurohuumaiset päättäjämme? Täysin talousoppien vastaisesti helpottivat yritysten ja yksityisten rahansaantia keskellä nousukautta, kun olisi pitänyt tehdä päinvastoin. Tämä johti kansantaloutemme ylikuumenemiseen, velkarahalla annettiin entisestään lisävauhtia jo menossa olevan talouden nousulle.
Tämä johti talouden ylikuumenemiseen ja hintojen kallistumiseen. Rajua talouden ylikuumenemista seuraa lähes aina ankara lama – mm. tästä syystä kansantalouden säätömekanismeja käytetään.
Vuonna 1989 tehtiin myös 4 % suuruinen revalvaatio, joka on devalvaation vastakohta. Markan arvoa nostettiin ja sen arvoa pidettiin keinotekoisen korkeana omilla päätöksillä, puhutaankin vahvan markan politiikasta.
Vuonna 1991 markan arvo sidottiin ns. ecu-koriin. Tämä päätös oli osa euro-valuuttaan valmistautumista, eli harjoiteltiin yhteistä valuuttaa ja markan arvoa pidettiin kiinteänä – ja lisäksi sen arvo oli määritelty liian korkeaksi.
Rahahanojen vapauttaminen, vahvan markan politiikka ja markan arvon sitominen ecu-koriin olivat kaikki EU- ja eurojäsenyyteen tähtääviä päätöksiä, jotka olivat silloisen laman suurimmat aiheuttajat. Poliittiset johtajamme eurohuumassa tekivät nämä päätökset ja seuraukset olivat kansamme kannalta katastrofaaliset.
Selvää on, että Suomi ei olisi selvinnyt 1990-luvun alun ankarasta lamasta, ellei meillä olisi ollut tuolloin käytössämme omia kansantalouden korjauskeinoja. Nämä korjauskeinot olivat devalvaatio ja lopulta valuutan kellutus.
Ensin vapaaehtoisesti poliitikot ottivat käyttöön kiinteän valuutan ja pääomien vapaan liikkumisen. Sitten jouduttiin ongelmiin ja käytettiin itsenäisen valtion rahapolitiikan työkaluja, joka palautti kilpailukykymme – tämän jälkeen jälleen meidät liitettiin kiinteään valuuttaan joka on tuonut nykyiset ongelmat ja nyt meillä ei näitä kansantalouden korjauskeinoja ole käytettävissämme.
Kun valuuttaa pakeni maasta, niin vasta tässä tilanteessa poliittiset päättäjämme toimivat. Markan arvo putosi devalvaation ja kellutuksen seurauksena tuolloin noin 30 % ja se toikin huimasti kilpailukykyä maallemme ja vientimme kasvoi viidessä vuodessa kaksinkertaiseksi. Kansantalouden korjauskeinoista – omasta rahapolitiikasta – oli hyötyä tuossa tilanteessa.
Tämä markan voimakas arvon alentuminen toi mukanaan myös sen, että yritysten ottamien valuuttalainojen markkamääräiset summat kasvoivat ja syvän laman aikana suuri määrä yrityksiä joutui vaikeuksiin, eivätkä ne pystyneet suoriutumaan lainaohjelmistaan.
Poliittiset päättäjämme taustajoukkoineen päättivät pelastaa pankit ja nostaa niiden vakavaraisuutta nopeasti neljästä prosentista kahdeksaan prosenttiin, joka oli EU-jäsenyyden vaatimus. Tästä syystä yritykset ajettiin tarkoituksella konkursseihin ja valtio maksoi pankkitukea pankeille, jotta ne saavuttaisivat nopeasti tämän vaaditun kahdeksan prosentin tason.
Suomen kannalta paljon järkevämpää olisi tuossa tilanteessa ollut se, että rahat olisi kierrätetty pankeille yritysten kautta – silloin sekä yritykset että pankit olisivat pysyneet pystyssä.
Tämä lainanlyhennyksien tahdissa etenevä yritysten tukeminen olisi kuitenkin kestänyt liian kauan ja pankkien vakavaraisuus ei olisi riittävän nopeasti noussut EU-jäsenyyden vaatimalle kahdeksan prosentin tasolle. Tästä syystä poliitikkomme päättivät kaataa yritykset nopeasti ja pankit pelastaa.
Tämän kaiken toteuttamiseksi tehtiin poliittisen eliitin ja oikeuslaitoksen välillä yhteinen päätös, että pankit aina voittavat asiakkaan riitatilanteissa. Jo pelkästään tällainen menettely on vallan kolmijako-opin vastainen, poliittisen vallan ja tuomiovallan pitäisi olla erillisiä. Nyt tuomiovalta otti ohjeet poliittiselta johdolta ja myös käytännössä niitä toteutti. Näin meidät oli lain noudattamisen sijaan alistettu noudattamaan globaalia agendaa ja seuraukset olivat tuhoisat.
Konkursseja, työttömyyttä, itsemurhia, perheiden hajoamisia, sosiaalisia ongelmia – näitä tavalliset kansalaiset saivat osakseen. Samalla Suomen pääomapiireille siirrettiin valtavat summat rahaa, jotka valtio oli ottanut velkana ulkomailta – näitä asioita koskevat asiakirjat on julistettu pääomapiirien vaatimuksesta ja poliitikkojemme toimesta salaisiksi useiksi kymmeniksi vuosiksi.
On tärkeää havaita, että tässä prosessissa tuli karvaalla tavalla esille se, että keiden asialla mm. Kokoomus ja Keskusta ovat. Ne käytännössä teurastivat yrittäjät ja tavalliset kansalaiset henkilökohtaisen hyödyn ja EU-jäsenyyshankkeen alttarille.
Nämä kaikki olivat globalistisia Suomen EU-jäsenyyteen tähtääviä hankkeita, joilla oli karut seuraukset maallemme ja kansalaisillemme.
KOKO JÄRJESTELMÄMME OLI AJAMASSA EU-JÄSENYYSHANKETTA
Kaikista näistä kokemuksista huolimatta Suomi päätettiin viedä EU:n jäseneksi, jossa oma päätösvaltamme keskeisiin asioihin suurimmalta osalta menetettiin – juuri ne asiat kytkettiin Suomeen, jotka olivat aiheuttaneet meille ankaran laman.
Poliittiset päättäjät taustajoukkoineen päättivät aloittaa suuren propagandamyllyn.
Tässä propagandassa ja siihen liittyvässä manipulaatiossa oli useita ulottuvaisuuksia. Väärää tietoa, valheita, pelottelua…
Kansalaisten luottamusta rehellisyyteen käytettiin härskisti hyväksi – kansalaiset eivät olleet tottuneet siihen että auktoriteetit valehtelevat. Valheista tehtiin lisäksi niin suuria, että kansalaiset eivät uskoneet, että joku luotettu poliitikko voisi noin suuresti valehdella.
Lisäksi rikottiin räikeästi perustuslakeja ja rikoslakia – poliisi, syyttäjä ja oikeuslaitos, oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies ja oikeusministeriö suojelivat käytännössä rikollisia ja tiedotusvälineet olivat vahvasti mukana väärien tietojan levittämisessä, manipulaatiossa ja tietojen pimittämisessä.
NYT KOEMME EU- JA EUROJÄSENYYKSIEN SEURAUKSIA
Tämä manipulaatio onnistui ja sen karvaita seurauksia koemme parhaillaan. Meillä on nyt käytössä meille epäedullinen eurovaluutta ja sen seurauksena taloutemme ei ole kasvanut 18 vuoteen.
Tähän globalisaatio-politiikkaan on kuulunut ja tulee jatkossakin kuulumaan myöskin kansallisvarallisuutemme myynti ja valtionyhtiöiden tekemät järjettömät toimenpiteet, joita tuskin on toteutettu ilman korruptiota – niin härskejä ne ovat.
Esimerkkeinä Soneran UMTS-kaupat, jossa ostettiin ilmaa Saksasta neljällä miljardilla – Kemira GrowHow myi lannoiteomistuksensa ja samalla Soklin kaivoksen fosforivarannot siirtyivät norjalaiselle Yara-yhtiölle pilkkahintaan, tämä aiheutti Suomessa lannoitteiden hinnan voimakkaan nousun – Fortumin sähköverkot (luonnollinen monopoli) myytiin Carunalle ja tämän ei pitänyt vaikuuttaa sähkön hintaan – Kymmenien miljardien arvoinen Uniper myytiin puolella miljardilla – listaa voisi jatkaa.
Edellisten lisäksi Suomi on euromaana joutunut valtavilla summilla tukemaan ja takaamaan Etelä-Euroopan maita – todellisuudessa näillä tuilla on siirretty valtavat summat ranskalaisille ja saksalaisille suurpankeille.
Sama kuvio kuin Suomen 1990-luvun lamassa – kriisin seurauksena kansalaisilta otetaan rahoja ja siirretään ne pankeille hyödyttämään niiden rikkaita omistajia.
Myös elvytyspaketti on ollut meille järjettömän huono – poliitikomme ovatkin sanoneet, että on oikein että maksamme paljon, koska olemme niin rikas maa. Todellisuudessa maksoimme rahaa rikkaimmille maille useita miljardeja.
Normaalissa markkinataloudessa jos joku pankki antaa lainaa ongelmamaalle, joka ei pysty maksamaan takaisin velkojaan, niin se on pankin ongelma ja tappio.
Nyt nämä virheellisten lainapäätösten valtavat summat laitettiin kansalaisten maksettavaksi. Näin toimii ”markkinatalous” Suomessa ja EU:ssa.
Nämä kaikki edelliset ovat johtaneet siihen, että kansantaloutemme on nopeasti velkaantunut eikä taloutemme ole kasvanut – rahamme on siirretty muualle hyödyttämään muita.
MIKSI ON HYVÄ TIETÄÄ TAPAHTUMIEN LÄHIHISTORIAA?
Siitä syystä, että meitä ollaan jälleen viemässä kohti tarkoituksellista lamaa – kansantalouttamme ja kilpailukykyämme ei edes yritetä palauttaa.
Yrittäjiä ja kansalaisia tullaan kohtelemaan vähintään yhtä huonosti kuin 1990-luvun laman aikana ja sen jälkeen – jälleen kriisin varjolla tullaan siirtämään kansalaisten varallisuutta pankeille. Pankkien omistajien vaurastuminen on nykypoliitikoille tärkeämpää kuin ahdingossa elävien omien kansalaisten auttaminen.
Tässä maatamme tuhoavassa projektissa ovat mukana Suomen kaikki valtapuolueet. Taustalla on EU-liittovaltioprojekti, jossa kansallisvaltioita heikennetään ja EU-liittovaltiota vahvistetaan.
EU:sta on tulossa lukuisia sellaisia asioita, jotka tulevat meille hyvin kalliiksi – tähän meillä ei yksinkertaisesti ole varaa.
TIEDOT TALOUTEMME HEIKON TILANTEEN AIHAUTTAJISTA OVAT TIEDOSSAMME
Meillä on varmaa tutkimustietoa ja faktaa taloustilanteemme syistä – eletty todellinen elämä.
Tilastofaktoista voidaan nähdä, että kun meillä oli oma valuutta ja rahapolitiikka, niin silloin me vaurastuimme ja nousimme kansainvälisissä vertailuissa kaiken aikaa ylöspäin. Nyt kun meillä ei ole omaa valuuttaa eikä rahapolitiikkaa, niin kansantaloutemme ei ole kasvanut 18 vuoteen ja putoamme kansainvälisissä vertailuissa kovaa vauhtia alaspäin.
Tämä tapahtuu siitä huolimatta, vaikka yksityishenkilöt, yritykset ja julkinen sektori ovat ottaneet pienellä korolla valtavasti velkaa – edes nämä valtavat kansantalouteemme tuodut rahasummat eivät ole kasvattaneet kansantalouttamme.
Nyt kansantalouttamme pidetään yllä pumppaamalla maahamme jatkuvasti valtavia summia rahaa mm. julkisen velan kautta. Näin jossain määrin pystytään siirtämään ongelmia ja sitä, ettei totuus katastrofaalisesta kansantaloutemme tilasta tulisi heti julki.
Tästä kaikesta voi vetää sen johtopäätöksen, että nykyjärjestelmämme on väärä ja jos väärää järjestelmää ei muuteta, niin näivettyminen jatkuu – tämä johtaa nykyistäkin syvempään kansalaisten kurjistamiseen.
KUINKA KAUAN HYVÄKSYT NYKYISEN VALLANKÄYTÖN?
Kuinka kauan aiot hyväksyä nykyisen mielivaltaisen vallankäytön, jonka avulla ryöstetään toimeentulosi ja oikeutesi? Oletko yhtään huolissasi lastesi tulevaisuudesta? Tiedostatko sen, että mikäli emme tee mitään asioiden korjaamiseksi, niin tilanteemme menee entistä huonommaksi?
Uusilla rikkaita suosivilla verohelpotuksilla valtajärjestelmämme on ostanut heidät kannattamaan edelleen tätä järjetöntä hanketta. Todellisuudessa hyvätuloiset ovat olleet keskeisessä asemassa, kun nykyjärjestelmää on rakennettu. Tämä Suomelle vääränlainen järjestelmä ja sen tukeminen on johtanut valtaviin taloudellisiin vahinkoihin. Tästä syystä rikkaiden veroja pitäisi reippaasti korottaa – siis oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaisesti ne, jotka ovat vahingon keskeisesti aiheuttaneet, maksavat laskun.
Tästä syystä meidän kansalaisten pitää ottaa ohjat omiin käsiimme ja palauttaa valtiovalta kansalle, jolle se perustuslain mukaan kuuluu. Nykyiset poliittiset päättäjämme ja heidän taustajoukkonsa eivät tule kansamme kannalta tärkeitä ja ratkaisevia päätöksiä tekemään.